Viihteellä, osa II

Lauantaina pyöräilin vesisateessa ja vietin taas useamman tunnin kahviloissa kanjien parissa. Ykköskirjan kanjit ovat kohta hallussa.

Illalla Lorenzo viestitteli, että olisivat YuHsinin (se taiwanilainen) kanssa liikenteessä keskustassa. Tapasimme asemalla ja menimme sushiravintolaan. Sushi oli ensiluokkaista. Kala oli tuoretta ja vivahteikasta. Annokseen kuului myös aromikas misokeitto, seafood pudding ja jokin mauton kikkare (kuvassa vasemmalla), jonka nimeä en tiedä. Tiskin takana sushit valmistanut viisikymppinen kokki oli kuulemma vääntänyt sushia ammatikseen jo 17-vuotiaasta, minkä saattoi sinänsä uskoakin.

Pala täydellisyyttä. 18,70 €

Inkivääri ja jännän värinen wasabi tarjoiltiin hauskasti tiskin päältä.

Menimme Pronto Cafeen tunniksi pariksi maistelemaan erilaisia drinkkejä. Testatuksi tulivat Tequila-veriappelsiini, Gin Tonic ja Red Eye. Jälkimmäinen oli näistä kummallisin: jonkinlainen koktaili olutta ja tomaattimehua. Ei pahaa, mutta ei kovin hyvääkään.

Tequila-veriappelsiini. Ihan hyvää, mutta missä se Tequila oli? 4,70 €

Loppuillan vietimme läheisessä izakayassa. Izakayat ovat lämminhenkisiä ja rentoja illanviettopaikkoja, joihin mennään kavereiden kanssa ottamaan kuppia ja syömään yleensä kala- tai liharuokia. Oikein mainioita paikkoja siis. Helsingin ravintola Kabuki on izakaya. Etelärannan viileä ja hienostunut ravintola Rakuya ilmoitti aikoinaan olevansa izakaya, mikä lähinnä nauratti.

Kalmari oli kelpo snäkki kaljan kaveriksi.

Aikaisemmassa postauksessani kutsuin YuHsinia tytöksi. Joudun korjaamaan puheitani, sillä hän kertoikin olevansa jo 35-vuotias. Lorenzo oli myös vanhempi kuin luulin: 36. Mikäpä siinä, enemmän tarinoita kerrottavana. Lorenzon kanssa kumosimme neljä tuoppia, YuHsin tyytyi puolikkaaseen.

Loppuillasta izakayassa vilisi nuorta Halloween-väkeä ja meno alkoi villiintyä. Pöydässämme pyöri jos jonkinlaista jokeria ja ihmemaanliisaa. Lähdimme kotiin kahden aikoihin yöllä, ja kaupungin tunnelma oli samanlainen kuin Stadissa lauantai-iltana. Paljon nuorisoa liikenteessä. Ihmiset nauroivat ja ottivat kuvia paidattomasta hepusta joka juoksenteli autotiellä ja huuteli autoille. Ohi ajanutta poliisia ei kiinnostanut.

Viihteellä

Perjantaiaamu oli vilpoisa ja sateinen, ja puin ensimmäistä kertaa takin ylleni. Lounaalla tutustuin Lorenzoon, Sveitsissä asuvaan italialaiseen it-arkkitehtiin, joka asuu samassa talossa kuin minä. Koodaushenkisessä lounasseurueessamme oli myös saksalainen mikrokontrollerien ohjelmoija.

Omuhayashi - riisimunakasta hayashi-kastikkeella. Hyvää! 7,50 €

Illalla koululle tuli japanilaisia yliopisto-opiskelijoita, joiden kanssa menimme kiinalaiseen buffet-ravintolaan. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun pääsin kunnolla jutustelemaan ikäisteni japanilaisten kanssa, vaikka kovin syvällisesti emme ehtineetkään tutustua. Ravintolassa sai kymmenellä eurolla rajattoman käyttöoikeuden olueen, sakeen, viiniin, viskiin ja muihin Bakkuksen antimiin. Mieletöntä! Moinen hinnoittelu ei oikein onnistuisi Suomessa.

Illallisen jälkeen vilkutimme heiheit japanilaisille ja jatkoimme iltaa noin kahdeksan hengen porukalla jonkinlaisessa pelihallissa. Paikassa oli kaikenlaisia pelikoneita, biljardipöytiä, tikkatauluja, sohvia ja mangahyllyjä, karaokehuoneita ja pieni kahvila. Kaikkia pelejä sai käyttää 15 euron sisäänpääsymaksulla. Tällaisia paikkoja saisi olla Suomessakin.

Perjantaiaatto

Tiistai ja keskiviikko menivät tutun kaavan mukaan: kahville, koululle, raflaan ja kotiin. Mikäpä siinä. Kanjeja on tullut opittua paljon. Lounaalla olemme käyneet kanssani samaan aikaan aloittaneiden taiwanilaisen tytön ja slovakialaisen lääkärinaisen kanssa. Taiwanilainen asuu tällä hetkellä Singaporessa ja puhuu erinomaista englantia. Häneltä kuulee mielenkiintoisia juttuja kiinalaisesta kulttuurista.

Joka-aamuinen näkymä.

Tänään meillä oli Genki II -kirjan tasokoe. Sain kuuntelusta 18/20, luetun ymmärtämisestä 33/36 ja kieliopista 36/45 pistettä. Suullisen osion tuloksia en tiedä, mutta eiköhän näillä seuraavaan kirjaan päästä. Illalla jäin koululle katsomaan elokuvaa Kauna 2, mutta se oli ihan tylsä, joten lähdin etsimään muuta ohjelmaa.

Meidän päiväkoti - eiku koulu.

Pyöräilin meren rantaan kalatukun kulmille, missä kadut olivat täynnä yatai-ravintolakojuja. Erittäin lämminhenkiset yatait ovat matkailijalle ehkä helpoimpia paikkoja saada kontaktia japanilaisiin ja samalla viihtyä paikallisten herkkujen ja oluttuopin tai sakekupposen äärellä. Tänään skoolailin viisikymppisen, arvokkaan oloisen mutta hauskan liikemiehen ja hänen venäläisen vaimonsa kanssa ja kerroin ne samat suomijutut kuin kaikille muillekin (Suomessa on lunta, järviä ja muumeja). Lähtiessä oli toki high five paikallaan.

Juusto-pekonirullia ja jotain merenelävää.

Friteerattua tofua ja wasabia.

Tuhdin aterian ja muutaman tuopin jälkeen oli mukava löllähtää vielä onsen-kylpylään rentoutumaan. Kuumien kylpyjen, hierovien vesisuihkujen ja saunan jälkeen sisäpihan bambumatolla makoillessa saattoi saavuttaa lähes zeniläisen olotilan. Mukavampaa olisi ollut vain, jos olisi ollut suomalaisia kavereita mukana.

Onsen.

Nätti näyteikkuna kotimatkan varrella.

Pyöräilyä yömyöhään.

Näin sivukujan varrella pentujaan imettävän kissaemon. ♥♥♥

Ensimmäinen koulupäivä

Tämän päivän gonzojournalismi jäi vähäiseksi, koska kamera unohtui kotiin.

Heräsin taas aikaisin ja lähdin metsästämään aamiaista jo seitsemän aikoihin. Lähes kaikki paikat olivat vielä kiinni. Löysin kuitenkin kahvilan, johon jäin tunniksi hörppimään lattea ja raapustamaan kanjeja. Paikka oli täynnä työ- tai koulupäivään valmistautujia, jotka lukivat tai kirjoittivat papereitaan.

Jengi koululla ei vaikuttanut yhtä hauskalta kuin viime reissulla. Viimeksi menimme jo ensimmäisenä iltana yhdessä raamenille ja kaljalle. Ehkä sillä oli osansa, että aloitin silloin samaan aikaan isomman ryhmän kanssa. Tilaisin enemmän amerikkalaisia ja vähemmän ranskalaisia ja saksalaisia, kiitos. Tai ihan sama oikeastaan, kunhan vain puhuisivat englantia tai japania. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Kouluryhmässäni oli minun lisäksi kaksi saksalaista tyttöä (joista toinen vaihtui myöhemmin taiwanilaiseen), sekä opettajamme Natsuko-san. Kun opettaja arvuutteli tytöiltä kotimaatani, väärät vastaukset olivat Venäjä ja Puola. Tunneilla enimmäkseen puhuttiin, mikä olikin tavallaan hauskempaa kuin joka toisen kanjin kohdalla tökkivä tekstien lukeminen. Tällä viikolla meillä on Genki II -kirjan tasokoe, joten emme saaneet erillisiä kotitehtäviä.

Pääsin vihdoin fillaroimaan, ja siistiä olikin! Fukuokan keskustassa pyöräily on kuin pelaisi intensiivistä arcadepeliä. Koko ajan pitää keskittyä jalankulkijoiden ja muiden hidasteiden väistelyyn ja arpoa kummalta puolelta vastaantulija haluaa ohittaa. 21-asteisessa yössä oli mukava pyöräillä kotiin.

Kotimatkalla käväisin supermarketissa, mikä oli niin ikään päräyttävä kokemus. Niin erilaista kuin Keskon ja S-ryhmän hallitsemassa Suomessa. Tästä voisin vielä kirjoittaa lisää myöhemmin.

Päivällinen: Markettisushia. 4,60 €

Shoppingu

Lauantai hävisi jonnekin. Perjantai-iltana menin nukkumaan klo 20 ja heräsin klo 4. Menin takaisin nukkumaan klo 11 ja heräsin klo 24. Ihan kuin en olisi jo nukkunut tarpeeksi, menin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä neljä tuntia.

Tänään sunnuntaina kiertelin keskustan kaupoissa. Paras paikka oli Uniqlo - vähän kuin H&M, mutta laadukkaampi. Woolmarkin merinoneuleilla oli hintaa alle 30 €, puolet vähemmän kuin Suomessa. Pieniä kokoja löytyi selkeästi paremmin kuin suomalaisista kaupoista.

Unikuulo.

Koulun vieressä oli animen ja mangan megakauppa Mandarake. Sieltä löysin siistejä figuja Berserk-sarjan sankareista. Tein viime viikon läksyt kahvikupposen äärellä ja kuuntelin kun viereisen pöydän pariskunta harjoitteli näytelmän vuorosanoja.

Päivän lounas: friteerattua kanaa, tofua ja misokeittoa. 6,50 €.

Joissakin paikoissa ruoka valitaan ja maksetaan automaatilla, ja annetaan tilauskuitti tarjoilijalle.

Päivään mahtui kaksi random encounteria. Ensimmäinen oli hammashoidon tarpeessa oleva paikallinen kylähullu, joka tuli kertomaan miten kauniita eurooppalaiset naiset ovat ja miten kiva paikka Fukuoka on Tokioon verrattuna. Toinen oli päihtynyt tai muuten vain reipashenkinen nuori pukumies, joka tuli taputtelemaan olalle ja kysyi "Heeei, mistä sää tuut?". Ehdin vastata vain "Finrando", ennen kuin hän joutui kaverinsa poiskiskomaksi.

7-Eleven

Mitä teet, kun heräät neljältä aamulla nälkäisenä, ja jääkaapissa on valo vaan, homeinen juusto seuranaan? Suomessa odotat Alepan aukeamista seitsemään aamulla. Pahimmassa tapauksessa sinulla on darra, ja joudut odottamaan tasoittavaa kaljaa aamuyhdeksään. Japanissa asiat ovat toisin.

Joka toisesta korttelista löytyvät 7-Eleven, Lawson, Family Mart ja muut konbinit (convenience storet) ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa.

7-Eleven, maailman suurin franchising-ketju.

Valmisruoka on parempaa ja monipuolisempaa kuin Suomessa.

Japanilaisilla ei ole alkoholiongelmia yölläkään.

Kirjallisuutta on tarjolla moneen makuun.

Tällainen setti tarttui mukaan.

Päädyin ostamaan salaattia, tofukastiketta, chilimarinoituja kurkkuja ja tsukemonoa. Ihan hyvää valmisruoaksi.

Genki desu!

Perjantaiaamuna suunnistin aamiaiselle lähimpään Starbucksiin, mutta viime reissulta jääneet jenit riittivätkin enää vain kahviin. Selailin vielä japanin kirjan loppuun ennen kuin lähdin Citibankin automaatin ja tonkotsu-raamenin kautta koululle. Kirja (Genki I) valaisi hyvin mm. monia puhekielen juttuja, joita ilman voi olla vähän hukassa keskustelussa ja joita suomalaisessa lukiokirjassani ei ollut selitetty ollenkaan.

Koulu jossa opiskelen on nimeltään Genki Japanese and Culture School. Koulussa on parikymmentä opettajaa ja viitisenkymmentä opiskelijaa. Ryhmäkoot ovat siis varsin pieniä. Koulu on länsimaalaiselle opiskelijalle luultavasti yksi parhaita paikkoja opiskella japania. Koulu sijaitsee kätevästi Fukuokan ydinkeskustassa.

Heti alkuun kävin halailemassa tuttuja opettajia (kertonee jotain paikan ilmapiiristä) ja tekemässä tasokokeen. Sain täydet pisteet juuri lukemistani ensimmäisen kirjan asioista, ja ensi viikon jälkeen pääsen siirtymään Genki II -kirjaan. Lukujärjestyksen saatuani menin koulun olohuoneeseen tutustumaan muihin opiskelijoihin.

Olohuoneen kitaran kielistä yksi oli poikki ja loput kielet olivat varmaan likaisimmat koskaan näkemäni, joten lunastin ensivaikutelmapisteeni hakemalla lähimmästä gitaa shopusta uuden setin paksuja teräskieliä ja vaihtamalla ne. Soiteltiin sitten kitaraa jonkun tanskalaisen jepen kanssa. Suomalaisista bändeistä hän sanoi tuntevansa Arch Enemyn ja Entombedin.

Kuulin, että koulussa opiskelee eräs suomalainen tyttö. Menin moikkaamaan häntä:
Mårzen: Moi! Sä oot kuulemma suomalainen.
Tyty: Sorry?
Mårzen: Where are you from?
Tyty: Finland. You?
Mårzen: Finland...
Tyty: Oikeesti?! Hienoo!

Tyttö puhui aika hyvää japania ja oli kotoisin Lohjalta.

 

Lohjalaisiakin kiinnostaa.

Roikuin koululla puoli seitsemään asti kanjeja opiskellen. Vuokrasin koululta polkupyörän, mutta sateen vuoksi kävelin kotiin tällä kertaa. Kuten saunatkin, myös vesisateet ovat Japanissa erilaisia kuin Suomessa. Vettä tulee kuin Esterin perseestä. Sateenvarjoni oli kastunut läpi ja tihkui vettä. Värivaloissa loistava sateinen kaupunki oli silti aika tunnelmallinen, ellei jopa idyllinen.

Päätin päiväni syömällä nan-leipää ja tulista kasviskeittoa jossain kalliissa intialaisessa ravintolassa.

Tulin, näin Japanin

Päätin kirjoittaa blogia Japanin reissustani, jotta mahdollisimman moni kaveri olisi kateellinen.

Lähdin pari päivää sitten seitsemän viikon kielikurssille Fukuokaan - samaan kouluun, jossa olin jo keväällä ollut pari viikkoa. Pidin paikasta sen verran, että päätin lähteä uudestaan pitemmäksi aikaa, kun nyt syksyllä sattui olemaan aikaa ja rahaa.

Lähdin matkaan keskiviikkona iltapäivällä ja säästin nelisen kymppiä menemällä lentoasemalle taksin sijaan bussilla. Bussissa joku kiva söpö blondi tuli matkatavaroineen istumaan minua vastapäätä siihen bussin keskiosaan, ja juttelimme matkajuttuja. Hän oli menossa Tukholmaan, minne hän oli juuri muuttanut.

Tällä kertaa lento Helsingistä Osakaan meni aika kivuttomasti, kun osasi odottaa tylsää ja pitkää koneessa istumista. Katsoin jonkun maailmanloppua ennustavan amerikkalaisen aurinkotuulidokkarin ja elokuvat Hangover II ja My Super Ex-Girlfriend. Loppujen lopuksi tuntui hassulta, miten jo yhdeksän tunnin lennolla pääsee ihan eri maisemiin, toiselle puolelle maapalloa.

Viime aikoina vähähiilihydraattista ruokavaliota harrastaneena voin todeta, että lentokoneruoka on niin kutsuttua "hiilaripaskaa". Nuudeleita, perunaa, jauhopihviä jauhokastikkeessa, vaalea leipä ja suklaaleivos. Huh huh. Pitäisikö sitä ensi kerralla tilata gluteeniton ateria.

Lentokentällä vastassa olivat tuttuun tapaan kunnon kuumotukset. Ensin käveltiin ilmeisesti ruumiinlämpöä sairauksien varalta mittaavien kameroiden ohi. Seuraavaksi otettiin sormenjäljet ja valokuva, ja vastailtiin virkailijan kysymyksiin matkan tarkoituksesta, majoituksesta ja lompakon paksuudesta. Tullissa kysyttiin tuonko maahan räjähteitä, huumeita, aseita tai lääkkeitä. Lopuksi vielä varmistivat asian avaamalla laukkuni ja toivottivat tervetulleeksi Japaniin.

Koin taas samanlaisen lentokenttäefektin kuin viimeksi. Kaikki oli niin erilaista ja hassua, että ei vain voinut olla hymyilemättä kuin hölmö. Oli upeaa olla taas Japanissa, poissa Suomen pimeydestä ja kylmyydestä. Aurinko paistoi korkealta ja lämpöä oli 26 astetta.

Pizzäravintola Osakan lentokentällä.

Odotin jatkolentoa Fukuokaan kuusi tuntia. Ihmettelin hassuja kauppoja, söin tonkatsua (eräänlaista leivitettyä ja friteerattua porsaanleikettä) ja kertasin puolet japanin kirjasta. Lento Osakaan oli saapunut kahdelta yöllä Suomen aikaa ja yhdeksältä aamulla paikallista aikaa, joten jetlag alkoi jo vähän vaivata. Fukuokan koneessa miltei nukahdin muutamaan otteeseen.

Joku gaijin (ulkomaalainen) tuli junassa kyselemään minulta suuntia japaniksi. Hei oikeesti, jos osaa japania, niin kannattaako kysyä suuntia ensin japanilaiselta, vai matkalaukkua kantavalta ulkomaalaiselta? Vastasin ensin englanniksi, mutta ymmärrysvajeen vuoksi vaihdoin japaniin. Hän sai vastauksen kysymykseensä vieressä istuneelta japsilta, mutta jäimme juttelemaan vielä parin pysäkin verran. Hän kysyi, tunnetaanko Suomessa nimiä "Kajsa" ja "Svante", ja tiesi, että nimi "Martti" tulee Martinuksesta, joka taas tulee Mars-jumalasta. Oli hauska huomata, että japanin osaamiseni olikin vaivihkaa parantunut sitten viime reissun ja pystyin heittämään läppää ihan suvereenisti.

Keskustan asemalta jatkoin majoitukseeni taksilla. Taksikuski oli hauska heppu, ja hänenkään kanssa en kokenut kommunikaatio-ongelmia. Suomesta hän tiesi saunan, ja kertoi pitävänsä saunomisesta. Selitin hänelle suomalaisen ja japanilaisen saunan eroja: suomalaisessa saunassa lämpötila on 60 asteen sijaan 80-100 astetta. Suomalaisten mielestä myöskään täysi valaistus, seinäkello tai telkkari eivät kuulu saunaan. Ai niin, ja suomalaisessa saunassa on kiuas, johon heitetään vettä.

En löytänyt heti sisäänkäyntiä majoitukseen, ja pyörittyäni ympäriinsä kartta kädessä eksyneen näköisenä joku hymyileväinen japanilainen täti tuli nopeasti neuvomaan minut perille. Juuri tyypillistä Japania. Fukuokan hanavesi on kloorattua ja pahan makuista, joten kävin vielä ostamassa vesipullon viereisestä 7-Elevenistä. Huoneeseen päästyäni kävin pikaisesti suihkussa ja kaaduin rättiväsyneenä futon-sänkyyn.