perjantai 21. lokakuuta 2011

Genki desu!

Perjantaiaamuna suunnistin aamiaiselle lähimpään Starbucksiin, mutta viime reissulta jääneet jenit riittivätkin enää vain kahviin. Selailin vielä japanin kirjan loppuun ennen kuin lähdin Citibankin automaatin ja tonkotsu-raamenin kautta koululle. Kirja (Genki I) valaisi hyvin mm. monia puhekielen juttuja, joita ilman voi olla vähän hukassa keskustelussa ja joita suomalaisessa lukiokirjassani ei ollut selitetty ollenkaan.

Koulu jossa opiskelen on nimeltään Genki Japanese and Culture School. Koulussa on parikymmentä opettajaa ja viitisenkymmentä opiskelijaa. Ryhmäkoot ovat siis varsin pieniä. Koulu on länsimaalaiselle opiskelijalle luultavasti yksi parhaita paikkoja opiskella japania. Koulu sijaitsee kätevästi Fukuokan ydinkeskustassa.

Heti alkuun kävin halailemassa tuttuja opettajia (kertonee jotain paikan ilmapiiristä) ja tekemässä tasokokeen. Sain täydet pisteet juuri lukemistani ensimmäisen kirjan asioista, ja ensi viikon jälkeen pääsen siirtymään Genki II -kirjaan. Lukujärjestyksen saatuani menin koulun olohuoneeseen tutustumaan muihin opiskelijoihin.

Olohuoneen kitaran kielistä yksi oli poikki ja loput kielet olivat varmaan likaisimmat koskaan näkemäni, joten lunastin ensivaikutelmapisteeni hakemalla lähimmästä gitaa shopusta uuden setin paksuja teräskieliä ja vaihtamalla ne. Soiteltiin sitten kitaraa jonkun tanskalaisen jepen kanssa. Suomalaisista bändeistä hän sanoi tuntevansa Arch Enemyn ja Entombedin.

Kuulin, että koulussa opiskelee eräs suomalainen tyttö. Menin moikkaamaan häntä:
Mårzen: Moi! Sä oot kuulemma suomalainen.
Tyty: Sorry?
Mårzen: Where are you from?
Tyty: Finland. You?
Mårzen: Finland...
Tyty: Oikeesti?! Hienoo!

Tyttö puhui aika hyvää japania ja oli kotoisin Lohjalta.

 
Lohjalaisiakin kiinnostaa.

Roikuin koululla puoli seitsemään asti kanjeja opiskellen. Vuokrasin koululta polkupyörän, mutta sateen vuoksi kävelin kotiin tällä kertaa. Kuten saunatkin, myös vesisateet ovat Japanissa erilaisia kuin Suomessa. Vettä tulee kuin Esterin perseestä. Sateenvarjoni oli kastunut läpi ja tihkui vettä. Värivaloissa loistava sateinen kaupunki oli silti aika tunnelmallinen, ellei jopa idyllinen.


Päätin päiväni syömällä nan-leipää ja tulista kasviskeittoa jossain kalliissa intialaisessa ravintolassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti