Ensimmäinen koulupäivä

Tämän päivän gonzojournalismi jäi vähäiseksi, koska kamera unohtui kotiin.

Heräsin taas aikaisin ja lähdin metsästämään aamiaista jo seitsemän aikoihin. Lähes kaikki paikat olivat vielä kiinni. Löysin kuitenkin kahvilan, johon jäin tunniksi hörppimään lattea ja raapustamaan kanjeja. Paikka oli täynnä työ- tai koulupäivään valmistautujia, jotka lukivat tai kirjoittivat papereitaan.

Jengi koululla ei vaikuttanut yhtä hauskalta kuin viime reissulla. Viimeksi menimme jo ensimmäisenä iltana yhdessä raamenille ja kaljalle. Ehkä sillä oli osansa, että aloitin silloin samaan aikaan isomman ryhmän kanssa. Tilaisin enemmän amerikkalaisia ja vähemmän ranskalaisia ja saksalaisia, kiitos. Tai ihan sama oikeastaan, kunhan vain puhuisivat englantia tai japania. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Kouluryhmässäni oli minun lisäksi kaksi saksalaista tyttöä (joista toinen vaihtui myöhemmin taiwanilaiseen), sekä opettajamme Natsuko-san. Kun opettaja arvuutteli tytöiltä kotimaatani, väärät vastaukset olivat Venäjä ja Puola. Tunneilla enimmäkseen puhuttiin, mikä olikin tavallaan hauskempaa kuin joka toisen kanjin kohdalla tökkivä tekstien lukeminen. Tällä viikolla meillä on Genki II -kirjan tasokoe, joten emme saaneet erillisiä kotitehtäviä.

Pääsin vihdoin fillaroimaan, ja siistiä olikin! Fukuokan keskustassa pyöräily on kuin pelaisi intensiivistä arcadepeliä. Koko ajan pitää keskittyä jalankulkijoiden ja muiden hidasteiden väistelyyn ja arpoa kummalta puolelta vastaantulija haluaa ohittaa. 21-asteisessa yössä oli mukava pyöräillä kotiin.

Kotimatkalla käväisin supermarketissa, mikä oli niin ikään päräyttävä kokemus. Niin erilaista kuin Keskon ja S-ryhmän hallitsemassa Suomessa. Tästä voisin vielä kirjoittaa lisää myöhemmin.

Päivällinen: Markettisushia. 4,60 €