Pidin läksiäispuheen perjantaina, viimeisenä koulupäivänäni. Haikeaa. Ulkomailla opiskellessa tutustuu usein ihmisiin, joita ei ehkä koskaan enää tule nähtyä. Onneksi on Facebook.
Vietimme läksiäisiä izakayassa norjalaisten ja japanilaisten kanssa. Sain läksiäislahjaksi kummitusvessapaperia niiltä japanilaisilta, joiden kanssa kävin Dazaifussa. Liikuttavaa!
Japaniin voisi tulla seuraavan kerran kavereiden kanssa. Yhdessä on hauskempi reissata ja nauraa kaikille ihmeellisyyksille. Ehkä Fukuokaankin voisi vielä joskus palata opiskelemaan, ellei välttämättä halua nähdä jotain uutta paikkaa. Genki JACS on kyllä mainio koulu. Opiskelukokemus yllättäen muuttuu kun opiskelija on asiakas, eikä opettajan alainen tai pakollinen riesa, niinkuin julkisissa kouluissa.
Hieno reissu takana. Jos yksin kotona datailu on no-lifeä, niin tämä on kai sitten sitä lifeä. Niitä asioita, jotka tekevät elämästä mielenkiintoista. Kotiin päästyäni haluan liiallisen lifetyksen vastapainoksi pelata viikon jos toisenkin Skyrimiä. Voisi tehdä kunnon annoksen lihapullia, tomaattikastiketta, tzatzikia ja riisiä, joista näin unta eräänä yönä. Sauna ja olutkin kelpaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti