Tokyo Drift

Lähdin keskiviikkona neljäksi päiväksi Tokioon moikkaamaan kaveriani Markia ja ihmettelemään suurkaupungin vilinää. Päätin mennä flygarilla, koska halvimmat lennot maksoivat selvästi vähemmän kuin viisi tuntia kestävä matka shinkansen-luotijunalla. Lentokentällä ei ollut avointa verkkoa ja ainoat pelit läppärilläni olivat Baldur's Gate ja Half-Life. Pelasin ajankuluksi BG-hahmoa nimeltä Keppi-Keke (half-orc kensai), joka kepitti tasapuolisesti niin hyvät kuin pahatkin maan rakoon.

Mark haki minut autolla lentokentältä hotellille, mikä oli aika luksusta. Ei tarvinnut viettää loppuiltaa pähkäillen liikenneyhteyksiä ja osoitteita. Maksulliset moottoritiet olivat ihmeellisen autioita seitsemän aikaan illalla. Tietullit maksettiin kätevästi infrapunalinkillä ilman turhia pysähtymisiä.

Keskustan tuntumassa pääsimme todistamaan ihmeellistä showta. Taksi naarmutti mustaa urheiluautoa, jonka kuljettaja avasi ikkunan ja huuteli taksille. Taksi ei reagoinut ja oli lähdössä menemään, jolloin urheiluauto driftasi renkaat ulvoen taksin eteen. Urheiluautosta nousi vihainen nuori mies, joka kiskaisi taksin oven auki, huusi kuskille ja tehosti sanomaansa asiaankuuluvasti elehtien. Poliisi oli noin kymmenessä sekunnissa paikalla rauhoittamassa tilannetta. Sitten valo vaihtui vihreäksi ja jatkoimme matkaa. Harmi, olisin halunnut nähdä miten kävi. Enpä ole koskaan ennen nähnyt japanilaisen polttavan päreitään tällä lailla.

Tokyo Drift.

Mark on Tokion keskustassa Shibuyassa toimistoaan pitävän it-firman toimitusjohtaja, jonka tunnen erään softaprojektin kautta. Hän on syntyjään ranskalainen, mutta asunut nyt kaksi vuotta Tokiossa ja mennyt vastikään naimisiin japanittaren kanssa. Hän oli varannut minulle huoneen toimistonsa rakennuksessa sijaitsevasta viiden tähden hotellista, firman piikkiin toki. Kelpasi.

Not too bad.

Näkymä hotellihuoneesta.

Huoneen kuitattuamme autoilimme Markin kotiin pientaloalueelle puolen tunnin matkan päähän, missä hänen vaimonsa Kyoko laittoi meille italialaista ruokaa. Kyoko oli asunut kahdeksan vuotta Kanadassa, joten keskustelu sujui luontevimmin englanniksi, vaikka japaniakin tuli harjoiteltua. Ruoan jälkeen takseilin takaisin hotellille nauttimaan kuumasta suihkusta ja pehmeästä sängystä.

Markin kissa.