Tokyo Tower

Torstai kului ympäri kaupunkia kävellessä. Tokio on kyllä mieletön paikka. Kuin jättimäinen muurahaiskeko, johon verrattuna 1,5 miljoonan asukkaan Fukuoka on mukavan rauhallinen pikkukaupunki. Ihmiset etenkin Shibuyassa, erittäin vilkkaassa yöelämän ja muodin keskuksessa, vaikuttivat fukuokalaisia räväkämmiltä.

Kuuluisa Shibuyan risteys. Kuva Wikipediasta.

Haukattuani aamupalaksi muutamat yakitorit Shibuyassa, lähdin metrolla Chiyodaan keisarillisen palatsin kulmille. Paikka oli vähän kuin Helsingin Esplanadi - täynnä lähetystöjä, valtion rakennuksia, kalliiden tuotemerkkien myymälöitä ja pukumiehiä. Tänään paikka tosin oli hieman hiljainen kansallisen vapaapäivän (Culture Day) vuoksi. Kävin Hibiyan puistossa, joka oli täynnä piknik-väkeä ja kojuja, joista myytiin viinejä ja jaeltiin ilmaisia maistiaisia.

Puistokatu Chiyodassa.

Hibiyan puisto.

Jatkoin matkaani kävellen Tokyo Toweriin, pakolliseen turistikohteeseen. Matka oli pitkähkö, mutta tulipahan nähtyä kaupunkia. Tokyo Tower on 330-metrinen Eiffel-tornin kaltainen näköalatorni, josta on hyvällä säällä varsin kiva näkymä kaupungin yli. Tänään oli kuitenkin vähän sumuista, joten en mennyt 150 metrin korkeudessa olevaa tasannetta korkeammalle.

J-poppia tornin juurella. Mikserin mute-nappia painamalla tästä olisi saanut ihan hyvän shown.

 

Täälläkin joulunvietto alkaa jo marraskuussa.

Illuminatia ei pääse pakoon.

Kävelin parin kolmen kilometrin matkan tornilta takaisin Shibuyaan. Suunnitelmissa oli käydä vielä Akihabarassa, mutta ilta alkoi jo hämärtää ja päätin jättää sen myöhemmäksi. Nautin Shibuyassa parhaat raamenit ikinä, ja kävelyn väsyttämänä plösöilin loppuillan hotellihuoneeni mukavuudessa, katsoen netistä uusimmat jaksot Mariaa ja Kiinteistökuningatar Kaisaa.