Viikonloppu

Viikonloppu oli uninen. Nukuin sekä lauantaina että sunnuntaina yhteen päivällä ja lähdin ulos kahden kolmen maissa.

Lauantaina fillaroin katsomaan keskiaikaisen Fukuokan linnan jäännöksiä ja niiden vieressä olevaa kuuluisaa Ohorin puistoa. Linna oli tosi rauhallinen ja hiljainen, ja sen huipulta aukeni hieno näkymä kaupungin yli. Puistossa taas oli paljon väkeä, etenkin lapsiperheitä, viettämässä kiireetöntä sunnuntai-iltapäivää. Paikka oli tosi rento ja mukava verrattuna keskustan vilkkaisiin katuihin.

Lounas: herkullisesti maustettu katkarapucurry thaimaalaisessa ravintolassa. 9,30 €

Sunnuntaina datailin kotona useamman tunnin ja lähdin kolmen aikoihin nälkäisenä keskustaan raamenille. Sieltä pyöräilin joen toiselle puolelle Canal City -kauppakeskukseen ajatuksena tutustua vaatekauppojen tarjontaan, mutta mielenkiinto lopahti jo ensimmäisessä kaupassa, kun yli-innokas myyjä persrapuili jatkuvasti, vaikka olisin halunnut vain rauhassa katsella mitä on tarjolla. Tavaksi tulleen kahvinjuonnin varjopuolena olin myös vähän jäässä, kun päivittäinen annos oli jäänyt nauttimatta. Kauppakeskus oli jouluvalaistu upeasti, joten muutama valokuva jäi sentään käteen.

Täyteläinen tonkotsu-raamen. 6,40 €

Canal City

Törmäsin viime reissulta tuttuun muumikahvilaan, jossa en kuitenkaan tällä kertaa käynyt. Oli hauska nähdä Suomen lippu ja kahvilan tunnuslause "Kaikki hauska on hyvää vatsalle" täälläpäin maailmaa. Tarjoilijakin sanoi suomeksi "kiitos" kun keväällä kävin jätskillä. Vain presidentin kuva ja sinivalkoinen kynttilä puuttuivat.

Muumikahvilan kuvat viime reissulta.

Kotitaloni ovella huomasin että perkele, avain oli jäänyt kotiin. Suomalaisella puhelinliittymälläni ei jostain syystä voinut soittaa huoltofirman numeroon, joten lainasin kännykkää talosta tulleelta pariskunnalta. Positiivista tilanteessa oli, että pääsin soittamaan ensimmäisen japaninkielisen puheluni, joka sujui ihan hyvin, vaikka pari kertaa pitikin kysyä "sumimasen?" Huoltomiestä odotellessani join kaksi tölkkiä kuumaa kahvia, ja pariskunta jolta lainasin kännykkää toi vielä lohdutuspalkinnoksi yhden tölkin kaupasta. Eipä ainakaan väsytä enää.

Kun huoltomies saapui, facepalmasin löytäessäni avainkortin huoneeni ovesta, ulkopuolelta. Pelkkä pääovesta kulkeminen jonkun muun perässä olisi siis riittänyt, mutta nyt kävi näin ja 5000 jeniä vaihtoi omistajaa.